Kirjallisuusdiplomiin kuuluvien teosten esittelyt ovat erilaisia, verrattuna muihin esittelyihin.
Esittelen tässä blogissa vain ne runokirjat, jotka olen lukenut kirjallisuusdiplomia varten (muita lukemiani runokirjoja en tule esittelemään jatkossa).
Rivi Riviltä, lyönti lyönniltä on kokoelma Carverin runoja, jotka on valittu teoksista In A Marine Light, Where Water Comes Together With Other Water, Fires, A New Path To the Waterfall ja Ultramarine.
Tämä oli muistaakseni ensimmäinen kerta, kun luin runokirjan, jonka kaikki runot on suomennettu. Aikaisemmin olen lukenut vain suomalaisten runoilijoitten kokoelmia tai vain muutamia yksittäisiä ulkomaisten runoilijoitten suomennettuja runoja. Lukiessa mietinkin paljon sitä, millaisia runot olisivat alkuperäiskielellä eli englanniksi, sillä runojen kääntäminen on mielestäni haastavampaa kuin romaanien. Ennen runojen lukemista tutustuin teoksen sisällysluetteloon, josta löytyivät teoksen nimet sekä suomeksi että englanniksi. Monet oli suomennettu suoraan esim. "Työtä etsimässä (Looking for Work)" ja "Tyttärelleni (To My Daughter)", mutta esimerkiksi "No Need" oli suomennettu "Ei airoja, ei tuulta". Minusta olisikin mielenkiintoista tutustua näihin runoihin myös englanniksi.
Ennen kuin siirrytään runoihin, kirjassa on teksti "Saatteeksi", jossa kerrotaan Carverista, hänen elämästään ja runoistaan, sekä lopussa on vielä muutama sana teoksen käännöstyöstä suomentajilta. Saatteeksi on hyvä alustus teoksen runoihin, sillä runot ovat saaneet paljon vaikutteita Carverin omasta elämästä. Lisäksi "Carverin ja eräiden muiden amerikkalaisten kirjailijoiden (Ford, Wolff) tyyliä kuvaamaan keksittiin käsitteet 'dirty realism' ja 'minimalismi'", ja ainakin minun mielestäni dirty realism kuvaa Carverin runoja erittäin hyvin. Tekstissä myös todetaan: "Carver ei ole teoretisoiva, 'vaikea' runoilija. Kuten hänen novelleissaan, myös runoissa aiheet löytyvät läheltä, kulkivat mukana: isä, äiti, lapset, viina, kalastus, Tess, kuolema, myös oma. Carver puhuu omista aiheistaan omilla sanoillaan."
Pidinkin juuri siitä, että runojen tarkoitusta ei tarvinnut lähteä juuri arvailemaan, vaan asiat ovat niin kuin ne kuvataan. Kovin hehkeätä kuvaus ei ole, dirty realism tulee varmasti siitä: " -- Tyttö, et saa juoda./ Se on kuolemaksi. Niin kuin se oli äidillesi, ja minulle./ Niin se oli."
" -- Vetäkööt molemmat itsensä hirteen,/ heillä käy mielessä./ Helvettiin koko hoito, ja/ vanhemmat myös, he tuumivat. Samalla/ kun murot löytyvät komerosta ja/ maito jääkaapista. He vievät kulhonsa/ TV:n ääreen, etsivät mieliohjelmansa,/ yrittävät unohtaa koko sotkun./ Ääni kovemmalle. Kovemmalle, vieläkin kovemmalle./ Isä kääntyy ja voihkaisee./ Lapset nauravat./ He lisäävät ääntä että hän varmasti tietäisi/ olevansa hengissä. Hän nostaa päätään. Aamu alkaa."
Aiheet tuntuvat tulevan suoraan Carverin omasta elämästä ja monesti runoissa käytetään "minä"-muotoa tai sitten runon myöhemmässä vaiheessa lukija saa huomata, että monissa runoissa esiintyvä "minä" on paikalla, vaikka runo alkaakin: "Nainen lyyhistyy puhelinkopin lattialle, nyyhkyttää/ luuriin. Esittää kysymyksen,/ toisenkin, itkee taas --". Seuraava säkeistö alkaakin jo: "Katselen heitä autostani./ Minullakaan ei ole kotona puhelinta./ --"
Kirjan lopussa on Carverin teksti "Kirjoittamisesta", jossa hän mm. kertoo: "Kuulin kerran kirjailija Geoffrey Wolffin sanovan opiskelijaryhmälleen 'Ei halpoja kikkoja'. -- Muokkasin sen muotoon 'Ei kikkoja'. Piste. Vihaan kikkoja." Se on hyvin huomattavissa hänen runoissaan, kuten myös mielipide: "Runossa tai novellissa voi kertoa tavanomaisista asioista ja esineistä käyttäen tavanomaista mutta täsmällistä kieltä, ja ladata kaikki - tuoli, ikkunaverho, haarukka, kivi, korvarengas - valtavalla, jopa hämmästyttävällä teholla."
Tämä on huomattavissa esimerkiksi runossa "Pelko", jossa on selkeästi käyty läpi asioita, joita voi pelätä: "Pelätä pihalle ilmestyvää poliisiautoa./ -- Pelätä joutuvansa tunnistamaan ystävän ruumiin./ -- Pelätä lastensa käsialaa kirjekuorissa./ Pelätä heidän kuolevan ennen minua, ja syyllisyyttä siitä. Pelätä että joutuisi elämään äitinsä kanssa hänen/ vanhoilla päivillään, ja vanha itsekin./ -- Pelätä kuolemaa."
Runot etenevät selkeästi lause kerrallaan ilman turhia kikkoja ja ovat yksinkertaisia. Toki voi ajatella, että runo kertoo jostain muustakin kuin kalastuksesta, mutta miksei uskoisi, että kalastus ei ole vertauskuva. Runo voi ihan hyvin kertoa "pelkästä" kalastuksesta - ilman turhia kikkoja.
" -- Mutta olemme pyytämässä/ lohta. Ja niin tömistämme jalkojamme/ lumessa ja nousemme kiviä pitkin ylävirtaan,/ hitaasti, rakkautta täynnä, kohti hiljaisia vesiä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti