Oikeuden tuomio Viivin kuolemaan johtaneesta onnettomuudesta

5.12.2017 tuomittiin Lahtelainen Jari Vilander (s. 1968) törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja kuolemantuottamuksesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen, jonka koeaika on reilu kaksi vuotta. Lisäksi hän menetti ajokorttinsa neljäksi kuukaudeksi. Vilander tunnusti nähneensä Viivin tulevan, mutta ajoi silti eteen.

Muistokirjoitus

Rakkaamme Viivi joutui maanantaiaamuna 24.7. töihin mennessä moottoripyörällä liikenneonnettomuuteen kun kolmion ja Viiviä vastaantulevan auton takaa tuli täysin yllättäen pakettiauto Viivin eteen. Viivi ei ehtinyt tekemään yhtään mitään. Viivi ei tullut onnettomuuden jälkeen enää tajuihinsa, mutta taisteli monta päivää teho-osastolla rakkaidensa ympäröimänä kunnes nukkui luotamme pois lauantai illalla 29.7.

Suru, kaipuu ja ikävä ovat käsittämättömän suurta.

💗 Viivi Julia Hämäläinen 💗 10.5.1994 - 29.7.2017

Lepää rauhassa Viivi rakkaamme. 💗

Viivin viimeinen matka

Netflix top 3 sarjat ja elokuvat -lista

Ajatus tällaisesta postauksesta on jo jonkin aikaa pyörinyt mielessäni ja nyt sen päätin toteuttaa. Netflix on yleistynyt kovaa vauhtia ja varmaan löytyykin nykyään erittäin monista talouksista. Itsellänikin on ollut Netflix jo suht pitkän aikaa, joten nyt onkin hyvä jakaa kirjapostausten vastapainoksi minun "Netflix top 3 sarjat ja elokuvat" - listani.
Katson pääasiassa Netflixistä erilaisia sarjoja, joten niiden suhteen oli vaikea valita, mitkä nostan listalle. Elokuvien suhteen oli taas päinvastoin - Netflixistä on tullut katsottua paljon hyviä animaatioita, mutta muut leffat ovat pääasiassa olleet vain "ihan jees" tai "no tulipahan nyt katsottua".



Top 3 sarjat:

• Outlander

Outlander kuuluu varmasti monien muidenkin lemppareihin. Itse tutustuin sarjaan vasta vähän aikaa sitten, mutta kauaa jaksojen katsomisessa ei mennyt, sillä pakko oli aina katsoa seuraavakin. Sarjahan kertoo ajan erottamista rakastavaisista ja perustuu Diana Gabaldonin romaaneihin, joista ostinkin jo pari, eli tulen varmasti kertomaan sarjasta myöhemminkin kirjapostauksen muodossa.

• Continuum

Continuum kertoo vuodessa 2077 elävästä poliisista, Kiera Cameronista, joka tempautuu pakenevien terroristien mukana ajassa taaksepäin vuoteen 2012. Kyseinen sarja oli sellainen, että se vain parani kausi kaudelta. Suosittelen ehdottomasti katsomaan, jos scifi ja aikamatkustus yhtään kiinnostaa.

•  Terrace House

Terrace House on japanilainen reality-sarja, jossa kuusi henkilöä muuttaa kämppiksiksi hienoon taloon. Sarjan idea on, ettei siinä ole käsikirjoitusta. Pidän paljon reality-sarjoista ja vaikka Terrace House on suhteellisen hidastempoinen, on se silti ihanan aito ja symppis sarja omalla tavallaan. Lisäksi kulttuurierot tekevät sarjasta mielestäni mielenkiintoisemman. Jaksoissa näytetään kämppisten elämää, sekä kommentoijien mielipiteitä ja pohdintoja asukkaista ja heidän suhteistaan. Kommentoijien pätkät ovat kyllä välillä sellaisia, että ne voi suosiolla kelata yli.

Muita hyviä sarjoja: Black Mirror, Santa Clarita Diet, Orange Is the New Black, Orphan Black, Atelier, Greenleaf

Top 3 elokuvat:

• Inside Out

Yksi parhaimmista animaatioista. Elokuvassa Nuoren Rileyn sisäinen Ilo paimentaa muita tunteita auttamaan tyttöä elämässään ja kasvamaan. Ihanan symppis elokuva, jossa oli hyviä ajatuksia ja huumoria aikuisillekin.

• Poutapilviä ja lihapullakuuroja

Hauska animaatio, jota ensin vähän epäilin, mutta ylitti kuitenkin odotukseni. Elokuvassa keksijä Flint virittää pilvet satamaan maittavaa ruokaa ratkaistakseen maailman nälkäongelman. Hyvä koko perheen animaatio.

• The Intern

Stressaantunut muotiyrittäjä Jules saa yllättävää apua Beniltä, 70-vuotiaalta leskeltä, joka vastaa Julesin ilmoitukseen vanhemman harjoittelijan paikasta. Elokuva oli erittäin sympaattinen, hyvin käsikirjoitettu ja toteutettu, suosittelen kyllä katsomaan.




Kuvat ovat kuvakaappauksia Netflixistä.

JOHN GILLARD: Luovan kirjoittajan työkirja

Luovan kirjoittajan työkirja herätti heti ilmestyttyään mielenkiintoni (kuten varmasti monen muunkin). En ollut aikaisemmin törmännyt vastaavanlaiseen teokseen ja kirjoittamisesta kiinnostuneena halusin päästä tutustumaan kirjaan.

Luovan kirjoittajan työkirja on opas kaikille kirjoittamisesta kiinnostuneille. Se piirtää tiiviin kokonaiskuvan 20 merkittävän kirjailijan urasta, teoksista ja tyylistä, mutta ennen muuta se sisältää lukuisia tehtäviä, joiden avulla kirjailijoiden tekniikoita voi kokeilla itse.
Kirjallisia sormiharjoituksia on esimerkiksi tajunnanvirtaisesta monologista (James Joyce), erillisten kuvien ja metaforien yhdis­tämisestä (Franz Kafka), epäluotettavan kertojan käyttämisestä (Katja Kettu) ja vuoropuhelun rakentamisesta (Douglas Coupland).

Luova kirjoittaja pääsee kokeilemaan kattavasti kirjoittamisen keskeisiä osa­-alueita: henkilöhahmojen, tapahtumapaikkojen ja juonen kehittelyä, puhekielen hyödyntämistä sekä erilaisia kerronnallisia ja kielellisiä tekniikoita. Sormiharjoitusten myötä hahmottuu kirjoittamisen kokonaisvaltaisuus, ja kuuluviin alkaa päästä myös kirjoittajan oma ääni.

Kirjahan on siis alun perin englanninkielinen ja tähän suomalaisversioon on lisättykin kaksi suomalaista kirjailijaa: Katja Kettu ja Anja Snellman. Mielestäni oli ihanaa, että Art House julkaisi tämän työkirjan. Koin harjoitukset hyödyllisiksi ja monipuolisiksi sekä hauskoiksi että myös haastaviksi. Kirjasta sai ammennettua ideoita omiin teksteihin, sekä niiden parantamiseen. Koin itsekin ahaa-elämyksiä ja aionkin hyödyntää kirjan oppeja myös omassa kirjoittamisessani. Työkirja tarjosi kirjoittamiseen sellaisia uusia näkökulmia, joita en ollut aikaisemmin tullut ajatelleeksikaan.

Miinusta työkirjalle kuitenkin siitä, että olisin kaivannut vielä enemmän esimerkkejä ja eri tyylien avaamista - nyt työkirjassa nojattiin vähän liikaa harjoitusten varaan. Suosittelen kuitenkin kaikkia kirjoittamisesta kiinnostuneita tutustumaan tähän työkirjaan.

arvosana: 3 ½ / 5
Art House 2017
sivut: 192
alkuteos: Creative Writer’s Notebook: 20 Great Authors & 70 Writing Exercises, 2015
mistä: arvostelukappale

JOE ABERCROMBIE: Puolikas sotaa

Särkynyt meri -trilogian kaksi ensimmäistä osaa olivat sen verran hyviä, että toki tämä kolmaskin minua kovasti kiinnosti. Tämä trilogia ei ole ollut sellainen, että olisin iskenyt kirjojen kimppuun saman tien ne saatuani, mutta lukemisen aloitettuani vei jokainen kirja mennessään - myös tämä kolmas.

Throvenlannin prinsessa Skara on nähnyt kaiken hänelle tärkeän muuttuvan vereksi ja tomuksi. Ottaakseen paikkansa kuningattarena hänen on löydettävä rohkeutta ja oikeat sanat – sanat, jotka toimivat aseiden tavoin.

Juonikkaan isä Yarvin kokoama liittokunta yhdistää voimansa suurkuningasta vastaan. Osa Yarvin väestä kääntyisi mieluiten valoon sodan julmuuksien ääreltä, kun taas toiset on luotu taistelemaan pimeydessä. Vain puolikas sotaa kuitenkin käydään miekoin. Äiti Sota lyö siipensä kaikkien ylle, eikä yksikään Särkyneen meren asukkaista voi välttää hänen kosketustaan.

Puolikas sotaa oli todella hyvä päätös todella hyvälle trilogialle. Mielestäni kirja (kuten koko sarjakin) oli ehyt kokonaisuus, jossa mukaan astui uusi päähenkilö Skara. Aikaisempien osien vanhat hahmot pysyivät edelleen mukana ja Yarvilla olikin suhteellisen iso rooli tässä osassa, mistä pidin. Skara oli päähahmona mielenkiintoinen, kirjan edetessä kasvava naishahmo. Pidin hänestä kyllä, mutta hän jäi ehkä hitusen etäämmäksi kuin aikaisempien osien voimakkaammat hahmot. Kirjassa oli myös muita kertojahahmoja, joten se saattoi myöskin vaikuttaa asiaan.

Puolikas sotaa kallistui fantasian parista jopa dystopian puolelle, sillä kirjassa oli viittauksia "meidän maailmaamme" ja ihmisiin. Ehkä hieman irrallinen, mutta äärimmäisen mielenkiintoinen lisä tarinaan.

Suosittelen trilogiaa ehdottomasti fantasiasta, scifistä ja dystopiasta pitäville/kiinnostuneille sukupuoleen ja ikään katsomatta.

arvosana: 4 ½ / 5

Jalava 2016

sivut: 519

alkuteos: Half a War, 2015

mistä: arvostelukappale

LAUREN KATE: Langennut

Langennut kiinnosti minua erittäin paljon jo englanninkielisenä, joten totta kai suomennos piti saada käsiini. Iso kiitos WSOY:lle arvostelukappaleesta.

Luce Pricen epäillään sytyttäneen tulipalon, jossa hänen poikaystävänsä kuoli, ja rangaistukseksi hän joutuu tiukan vartioinnin sisäoppilaitokseen, missä kaikki muut oppilaat vaikuttavat sosiopaateilta. Uudessa koulussa Luce kohtaa Danielin, arvoituksellisen, etäällä pysyttelevän pojan, joka vetää tyttöä puoleensa kuin magneetti.

Luce haluaa selvittää Danielin mysteerin hinnalla millä hyvänsä. Totuuden tavoittelu vie hänet osalliseksi sielua ravistelevaan draamaan, eikä mikään ole enää sitä miltä näyttää.

Tämä kirja oli sellainen, että se oli pakko lukea yhdeltä istumalta – juoni oli sen verran koukuttava ja nopeatempoinen. Sinänsä kirjassa ei ollut mitään uutta. Se oli hyvin samanlainen kuin muutkin paranormaalin romantiikan genren kirjat.
Langennut oli kuitenkin niin viihdyttävä ja ”teini”, että se upposi minuun todella hyvin. Oli koulumaailmaa, pahoja poikia, kolmiodraamaa ja vaikka sun mitä, mutta silti kirja muodosti minusta hyvän kokonaisuuden. Pidän kolmiodraamoista ja tässäkin kirjassa se sekä ihastutti että vihastutti, tai paremmin sanottuna ärsytti, mutta olen huomannut saman tapahtuvan useamman saman genren kirjan kohdalla.
Summa summarum – jos pidät paranormaalista romantiikasta kannattaa sinun lukea tämäkin kirja.

arvosana: 4 / 5
WSOY 2017
sivut: 453
mistä: arvostelukappale

ELENA MADY: Varjo

Varjo on Vaihdokkaan jatko-osa ja jatkaa Alex Winterin tarinaa. Ensimmäisessä osassa minut yllätti positiivisesti kotimaisuus ja tarinakin oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin lukea myös seuraavan osan.

Vaihdokas Alex on selvinnyt sarjamurhaajan kynsistä naapurin hakkerikomistuksen syliin - elämän pitäisi olla mallillaan. Hän saa kuitenkin kokea keinonahoissaan, että mikään ei ole niin kuin toivoisi. Hänen henkeään uhataan, ja jokainen askel kohti omaa identiteettiä tuntuu painajaisen tavoin johtavankin kauemmaksi siitä. Kukaan ei myöskään tunnu haluavan ottaa käyttöön Alexin perimän yhtiön teknologiaa, joka olisi askel eroon fossiilisista polttoaineista.

Kintereillä lymyävä pahuus uhkaa jokaista, jota Alex rakastaa. Onko jäljellä muuta vaihtoehtoa kuin jättää kaikki taakseen?

Pakko aluksi hehkuttaa tämän kirjan kantta. Mielestäni tämä on todella upea!

Lukemisesta minulla on jo hetki ja totta puhuen olen aika hyvin unohtanut kirjan tapahtumia. Luin kirjan kuitenkin melkein yhdeltä istumalta, joten ei se mitään huonoakaan luettavaa ollut. Juoni eteni mukavasti ja kuten ensimmäisenkin osan kohdalla, tässäkin osassa pidin siitä kuinka paljon erilaisia aiheita ja tyylejä kirjassa oli. On yhteiskuntakriittisyyttä, dekkarin piirteitä ja toisaalta taas aiheita nuorten parisuhteesta ja sen ongelmista.

Kirja olisi kaivannut ehkä hieman enemmän draamaa ja dramaattisuutta, nyt se vähän lässähti vaikka ihan hyvä olikin.

Joka tapauksessa tämä The Body Jumper-sarja on sellainen, että pakkohan se viimeinenkin osa on lukea, kun se ilmestyy.

arvosana: 3 / 5

WSOY 2016

sivut: 265

mistä: arvostelukappale

JOE ABERCROMBIE: Halki puolen maailman

Särkynyt meri -trilogian ensimmäinen osa Vain puoliksi kuningas oli ihan 5/5 ja ylitti odotukseni, joten totta kai luin enemmän kuin mielelläni myös tämän toisen osan. 

Thorn on päättänyt seurata kuolleen isänsä jalanjälkiä ja tulla soturiksi – huolimatta siitä, että hän on tyttö. Mutta kun Thorn vahingossa surmaa pojan harjoituskentällä, hänet vangitaan ja tuomitaan kuolemaan.
Kohtalo kuitenkin punoo Thornin osaksi viekkaan isä Yarvin juonia. Yarvin joukoissa hänen on kuljettava halki puolen maailman löytääkseen liittolaisia taisteluun kostonhimoista suurkuningasta vastaan.
Thornin rinnalla vaarallisella retkellä on epäonnistunut soturikokelas Brand, joka ei tahdo tappaa. Miksei Brandia huolittu kuninkaan sotaretkelle, ja mitkä teot ovat hyviä ja mitkä pahoja suurmiesten ja -naisten juonien myllerryksessä?

Vaikka edellinen osa oli todella hyvä, lähti tämän lukeminen vähän kangerrellen liikkeelle. Yarvi oli siirtynyt päähahmosta vähän pienempään rooliin, joka ei ollutkaan niin huono juttu, sillä Thorn oli käsittämättömän hyvä hahmo. Hän oli voimakas naishahmo, joka kasvoi kirjan mittaan ja josta luki enemmän kuin mielellään. Thornin lisäksi tarinaa kerrottiin Brandin näkökulmasta, eikä hänkään ollut yhtään hullumpi hahmo - mielestäni kumpikin näkökulma toimi todella hyvin.

Luettuani kirjaa vähän pidemmälle, se kuitenkin tempaisi minut mukaansa. Ei voi muuta sanoa kuin että Abercrombie on loistava kirjoittava ja suomennos todella onnistunut. Halki puolen maailman oli edeltäjänsä tapaan Game of Thronesin tyyppistä seikkailufantasiaa ja juonittelua, joka toimi - tylsiä hetkiä ei kirjassa ollut. Suosittelen ehdottomasti.

arvosana: 4 ½ / 5
Jalava 2016
sivut: 514
alkuteos: Half the World, 2015
mistä: arvostelukappale

Kirjavuosi 2016

Vuoden vaihduttua on taas aika vilkaista vähän mennyttä vuotta ja katsoa mitä sitä tulikaan luettua.
Vuoden 2015 katsaus löytyy täältä.

Määrältään kirjavuosi 2016 oli aika kehno, sillä en lukenut kovinkaan paljon, varsinkaan verrattuna vuoteen 2015. Lukujumikin iski useampaan otteeseen. Toisaalta monet lukemani kirjat olivat erittäin hyviä, joten ehkäpä laatu korvaa määrän.
Arvostelujen lisäksi kirjavuoteen mahtui Viiden kirjan haaste, Unpopular Bookish Opinions, Blogger Recognition Award, Hollolan keskiaikamarkkinat ja Helsingin kirjamessut.

Blogipostauksia vuonna 2016 tuli 30. Tässä muutamia poimintoja kirjavuodeltani 2016:

Luin...

19 kirjaa.

Niistä oli

10 ulkomaisia
9 kotimaisia

13 fantasiaa
0 scifiä
6 muuta

1 englanniksi

13 arvostelukappaleita

3 parasta:
Siri Pettersen - Mahti
Victoria Aveyard - Punainen kuningatar
Joe Abercrombie - Vain puoliksi kuningas

3 pienimmät pisteet saanutta:
Julie Kagawa - Talon
Mintie Das - Storm Sisters 1: Kuohuva maailma
Laura Luotola - Suoja: Kaupungit ja paluu

suosituimmat 2016 postauksista:
1. Siri Pettersen - Mahti
2. Victoria Aveyard - Punainen kuningatar
3. Mikko Aaltonen - JHT: Musta lammas

Hyvää kirjavuotta 2017 !

LAURA LUOTOLA: Suoja - Kaupungit ja paluu

Suoja pisti silmään heti sen ilmestyttyä - kotimaista scififantasiaa ja vieläpä hieno kansi. Kyllä, kuulun niihin, jotka kirjaa valitessa tuijottavat myös kantta. Otinkin Suojan matkalukemiseksi Kroatiaan lokakuussa, jolloin luin reilu puolet kirjasta, mutta lopun vasta joulukuun aikana.

Tiyan Jolkai on ärhäkkä saayequtaityttö, joka kapinoi syrjityn heimonsa perinteitä vastaan. Hän käy töissä löydöksellä ja on ihastunut ylemmässä asemassa olevaan tyttöön, salamyhkäiseen Cismarthaan.
Mahdit ovat vanhoja hallitsijoita, joita kukaan kuolevainen ei ole nähnyt. He ovat pystyttäneet maagisen Suojan kaksiosaisen valtakuntansa ylle. Olosuhteet ovat muuttumassa Suojan tuolla puolen ja Mahdien katse kääntyy kohti kaukaisia planeettoja.
Eräänä päivänä Tiyan saa yllättävän kutsun yläkaupungin vaikutusvaltaisimmalta tiedemieheltä. Hän ajautuu Cisin kanssa seikkailuun, jonka edetessä selviää, että erilaiset vallasta tai vallankumouksesta haaveilevat tahot ovat kiinnostuneita saayequtain menneisyydestä.

Nyt on kyseessä kyllä sellainen kirja, joka on minulle vaikea arvosteltava, sillä siinä oli paljon puolia joista pidin ja lisäksi paljon niitäkin joista en pitänyt. Ensiksi niihin hyviin puoliin:

Kirjan kieli. Se oli niin räväkkää, että välillä kulmat kohoilivat - todella hyvää tekstiä. Ihan vain siitäkin syystä kirjaan kannattaa tutustua, sillä jo pelkästään kirjan kieli oli niin persoonallista. Lisäksi pidin siitä, ettei kirjassa käytettyjä nimityksiä oltu suomennettu (saayequtai, darz, jhil jne.), vaikka myönnän että alussa tsekkasin löytyykö kirjan lopusta sanastoa.
Tiyan Jolkai oli myös päähenkilönä erittäin onnistunut ja mielenkiintoinen hahmo. Ylipäätään ihmisenkaltaiset saayequtait olivat kirjan kiinnostavinta antia.

Sitten niihin huonoihin: Kirja oli yksi vaikeaselkoisimmista joita olen lukenut. Keskittymisen olisi pitänyt olla 100% alusta loppuun ja minun paikoin silmäilevä lukemistyylini ei sitä ole. Siksi useammatkin kirjan asiat jäivät minulle vähän sekaviksi ja hämärän peittoon. Lisäksi kirja oli vähän turhan pitkä minun makuuni, vaikka sivumääränä 431 ei ole mielestäni mitenkään hirmuisen paljon. Tarina alkoi loppua kohden vain käymään turhan raskaaksi lukea, ja siksi minulla menikin lukemiseen suht. kauan.

Luin tästä kirjasta useammankin ylistävän arvostelun, joten makuja on monia. Tässä linkkiä pariin:
http://kristankirjat.blogspot.fi/2016/08/laura-luotola-suoja-kaupungit-ja-paluu.html
http://aavetaajuus.fi/blog/laura-luotola-suoja-kaupungit-ja-paluu/

arvosana: 2 ½ / 5
Iris 2016
sivut: 431
mistä: arvostelukappale