maanantai 11. helmikuuta 2013

TOVE JANSSON: Kuvanveistäjän tytär

Kirjallisuusdiplomi 2010-2013 - Suomen kirjallisuuden klassikot

Kirjallisuusdiplomiin kuuluvien teosten esittelyt ovat erilaisia, verrattuna muihin esittelyihin.
Tove Jansson ei ole minulle kovinkaan tuttu kirjailija. Kuka nyt ei Muumeja tietäisi, mutta siihen se jääkin. Ja en minä Muumejakaan edes pienenä kovin intensiivisesti seurannut. Yläasteella luin kirjallisuusdiplomiin liittyen jonkin Janssonin Muumi-kirjan. Tove Jansson on kuitenkin niin tunnettu, että ihan mielenkiinnolla tartuin tähän pieneen osin omaelämäkerralliseen novellikokoelmaan.

Kirjassa seurataan pienen tytön arkipäivää, jossa realismi ja satu sekoittuvat toisiinsa. Kirjan takakannessa kerrotaan "tämän lapsuudesta kertovan kirjan 'oikeita' henkilöitä olevan ukki ja mummi, isä, äiti, Anna, Jeremiah ja täti jolla on idea tai Poju jolla aina on nuha".

Novellien tyttö on vielä pieni, joka ei aivan ymmärrä kaikkea näkemäänsä ja jonka maailmaan kuuluvat myös mielikuvituksen tuottamat otukset ja ilmiöt. Hän kuitenkin ottaa jo vaikutteita vanhemmistaan ja käyttäytyykin pikkuvanhasti.

Kirjan takakannessa on sanottu, että tämän kirjan myötä "-- ymmärrämme, mistä muumipeikot ovat peräisin". Lapsuuden maailmaa, joka on täynnä mielikuvitusta, voi verrata muumimaailmaan, mutta lähempänä muumeja ovat kuitenkin novellien henkilöt - erityisesti tytön vanhemmat.

Isä on henkilö, johon tyttö samaistuu. Hän on seikkailunhaluinen, joka ei pelkää lähteä myrskyyn. Erikoisen ja ehkä vähän mielenkiintoisemmankin taiteilijaisän vastapainoksi on turvallinen ja arkipäiväinen äiti.

Novelleissa on
vahvoja henkilöhahmoja, joiden luonteenpiirteitä on selkeästi tuotu esiin. Jeremiah on tutkijatyyppi, josta minulle tuli mieleen Hemuli. Hän jaksaa leikkiä tytön kanssa hieman hölmöjä leikkejä, koska se on heidän sopimuksensa - niin he ovat aina tehneet. Täti taas on hieman surumielinen hahmo, joka uppoutuu täysin tekemisiinsä, eikä oikein osaa luoda suhteita muihin ihmisiin. Kaikkia henkilöitä katsellaan kuitenkin lapsen silmi, joka tulee selvästi ilmi novelleissa.

En erityisemmin tykkää tämän tyyppisistä novelleista. Lapsuutta on kuvattu hienosti ja niin edespäin, mutta tästä puuttuvat täysin ne kriteerit, jotka kuuluvat minun mielestäni mielenkiintoiseen kirjaan. Jos on kuitenkin tutustunut enemmän Tove Janssoniin ja muumipeikkoihin, voisi saada tästä kirjasta paljon enemmän irti. Ainakin tämä kirja poikkesi hyvin paljon niistä, joita yleensä luen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti