VERONICA ROTH: Kapinallinen

Tykkäsin todella paljon Divergent-elokuvasta. Kirjastossa käydessäni näin tämän kirjasarjan toisen osan ja päätin ottaa sen luettavakseni, vaikken ensimmäistä osaa olekaan lukenut. Ajattelin kuitenkin, että enköhän saanut leffasta sen verran hyvät pohjustukset, että pystyisin lukemaan tämän kakkosen olematta ihan pihalla.

Tris on selvinnyt perhettään kohdanneesta kauheasta hyökkäyksestä, mutta maksanut selviytymisestään kovan hinnan. Siltikin sodan uhka on käsin kosketeltavissa osastojen välillä.

Tris ei tiedä yhtään mitä tulevaisuus tuo tullessan, jatkuuko edes hänen ja Neljän rakkaustarina. Selvää kuitenkin on, että sodassa ja rakkaudessa on aina valittava puolensa.

Olisin odottanut tältä kirjalta niin paljon enemmän. Se oli alusta melkein loppuun asti suoraan sanottuna tylsä. Kirjasta ei jäänyt juuri minkäänlaisia mielikuvia ja vaikka tämän lukemisesta ei hirveän kauan olekaan, niin en muista juuri mitään, jos loppua ei lasketa.

Loppu kuitenkin oli ihan mieletön ja sai minut innostumaan sarjasta yhtä paljon kuin elokuva. Se oli mielestäni todella nerokas ja käänsi idean aikalailla päälaelleen. Lopun takia aion ehdottomasti lukea myös viimeisen osan.

arvosana: 3 / 5
Otava 2014
sivut: 383
alkuteos: Insurgent, 2012
mistä: kirjastosta

LAURA LÄHTEENMÄKI: North End 3 - Karrelle polttava helle

Tämä Lähteenmäen nuorten dystopiaa sisältävä trilogia on ollut mielestäni ihan ok, ehkei juuri minulle suunnattu, mutta kuitenkin mielenkiintoinen ilmastonmuutosteemoineen.

Pohjoiseen on vihdoinkin tullut kesä. North Endiin perustetaan kaivosta ja taloyhtiöön on majoitettu malminetsijöitä. 16-vuotias koulusta erotettu Aasa toimii heidän emäntänään, mutta vaikka normaalisti Aasa on tomera ja kova suustaan, niin nyt hän ei ole ollenkaan oma itsensä, sillä kauhukseen hän tajuaa olevansa raskaana.

Aasa ei haluaisi äidiksi, eikä North Endissä ole hänen mielestään hyvä kasvattaa lasta, joten hän suunnittelee myyvänsä sen ja ostavansa itselleen tulevaisuuden. Lapsi aiheuttaa hänelle kuitenkin ristiriitaisia tunteita, eikä Aasa tiedäkään mitä haluaisi tehdä.

Tämä viimeinen osa oli selkeästi kaikista paras. Aasa oli hahmona mielestäni mielenkiintoisin, sillä hän oli samaan aikaan sekä voimakas ja herkkä ja mielestäni sitä oli kuvailtu kirjassa hyvin.

Oli myös todella mielenkiintoista lukea siitä, millaiseksi Lähteenmäki oli kirjassaan kuvitellut lapsen saamiseen liittyvät asiat North Endissä: Sen kuinka vaikeaa raskaaksi tuleminen oli ja kuinka yleistä lapsen myyminen oli. Suosittelisin sarjaa ehdottomasti kaikille yläaste-ikäisille.

arvosana: 3 / 5
WSOY 2014
sivut: 272
mistä: kirjastosta

HELI SUUTARINEN: Myrskylä

Tämä kirja ei houkutellut minua todellakaan kannen tai takakansitekstin perusteella, jotka eivät juuri innosta lukemaan kirjaa. Päätin silti, että eiköhän anneta tällekin mahdollisuus, sillä ainakin minua kiinnostavat suomalaisten kirjoittamat nuorten fantasiat.

Kahdeksantoistavuotias Eliana asuu Myrskylässä yhdessä kummallisten vanhempiensa kanssa. Hän odottaa, että saa koulunsa loppuun ja pääsee eroon vanhempiensa lisäksi romusta autostaan ja suloisesta poikaystävästään, jonka seuraa hän ei jaksa.

Yhtenä yönä Eliana törmää setänsä palaneen talon luona pelottavaan mieheen, jonka myötä hänet tempaistaan yliluonnolliseen maailmaan. Elianalla on kuitenkin apunaan ystävänsä ailahtelevainen, mutta häiritsevän komea isoveli Joakim.

Huonoihin kansiin kätkeytyikin varsin mukiinmenevä teos. Erityisesti tykkäsin siitä, että tarina sijoittui Suomeen ja esille otettiin tuttuja kaupunkeja. Sinänsä kirja ei tarjonnut mitään uutta, mutta sijoittui kyllä samalle tasolle amerikkalaisten vastineidensa kanssa.

Muihinkin hahmoihin kuin Elianaan olisi voitu keskittyä vähän enemmän, esimerkiksi pahiksen rooli jäi ihmetyttämään, sillä takinkääntö tapahtui tuosta noin vain, samoin kuin Elianan ja Joakimin ihastuminen/rakastuminen. Joka tapauksessa olisi joskus kiva lukea jatko-osakin, jos sellainen sattuu tulemaan vastaan.

arvosana: 4 / 5
Torni 2013
sivut: 312
mistä: kirjastosta

ANNA GODBERSEN: Jazztyttö peilaa

Luin joskus aikaisemmin Godbersenin Huumaa-sarjan, johon en voinut olla ihastumatta. Jazztyttö peilaa on ilmestynyt jo aikaa sitten, mutta vasta nyt päädyin lainaamaan sen kirjastosta.

1900-luvun taitteesta on siirrytty kultaiselle 1920-luvulle, jazz-aikaan. Kaksi ohiolaistyttöä karkaa New Yorkiin tavoitteenaan parempi elämä ja kuuluisuus. Cordelia haluaa etsiä käsiinsä kuvitellun isänsä, rikkaan pirtutrokarin Darius Greyn ja Letty haluaa tähdeksi.

Tytöt pääsevät yläluokkaisiin kartanoihin ja Broadwayn valoihin, mutta saavat huomata ettei elämä New Yorkissa ole pelkkää ruusuilla tanssimista, eikä se ole aivan sellainen paikka, millaiseksi maalaistytöt sen kuvittelivat.

Anna Godbersenin tyyli on aivan ihana ja mukaansatempaava. Kirjassa oli juuri sopivasti historiaa, jännitystä, romantiikkaa ja hahmot olivat mielenkiintoisia. Päähenkilöt, Cordelia, Letty ja Astrid poikkesivat toisistaan hyvin, eikä kirjan lukemisesta tullut sellaista, että olisi halunnut lukea vain yhdestä heistä ja skipata muut.

Välillä tuntui kuitenkin siltä, että ihan kuin olisin jo lukenut kirjan, sillä tyyli oli niin samanlainen kuin Huumaa-sarjassa. Vaikka tässä kirjassa henkilöiden asenteet olivat aika erilaisia, onhan sarjojen välillä 20 vuoden ero, niin silti henkilöissä oli huomattavissa samanlaista naiiviuutta ja kevytkenkäisyyttä kuin Huumaa-sarjan tytöissä. Joka tapauksessa kirja oli kuitenkin hyvä ja se tuli luettua hetkessä.

arvosana: 4½ / 5
Karisto 2011
sivut: 403
alkuteos: Bright Young things, 2010
mistä: kirjastosta

ESSI TAMMIMAA: Noaidin tytär

Käväisin pikaisesti eilen kirjastossa ja nappasin sieltä muutaman kirjan mukaani, jotka kaikki olivat kotimaisten kirjailijoitten teoksia. Ensimmäiseksi päätin tarttua tähän, sillä takakannen teksti vaikutti suht mielenkiintoiselta ja kirja lyhyeltä, vaikken muistaakseni kovin hyviä arvosteluja tästä olekaan lukenut.

Aura on tavallinen suomalainen 16-vuotias lukiolaistyttö, joka haluaisi isona kirjalijaksi. Hän on kuitenkin alkanut näkemään pahaenteisiä näkyjä susista ja soturitytöstä. Näyt kuitenkin saavat hänet kirjoittamaan tarinoita saamelaissoturittarista ja heidän maailmastaan.

Aura ei osaa aavistaa kaiken olevan totta ennen kirjan julkaisua ja yhtäkkiä hän onkin vaarassa. Hän pelkää, että hänelle voi käydä samoin kuin äidilleen, joka katosi metsien pimeyteen. Aura yrittää myös saada selville, miten tähän kaikkeen liittyy Maailman reunalla-bändin ihana laula Paju, ja miksi tämä valitsi keikalla juuri Auran yleisön joukosta.

Odotukset kirjan suhteen eivät olleet kummoiset, joten se pääsi yllättämään minut positiivisesti. Tykkäsin kirjailijan tyylistä, tosin Auran näyt olivat tylsää luettavaa. Juoni eteni mukavasti eteenpäin, vaikka välillä se muuttui vähän sekavaksi. Joihinkin hahmoihin olisin halunnut tutustua paremminkin, esimerkiksi Paju ja Markus jäivät varsin etäisiksi hahmoiksi. Ehkä heistä on enemmän seuraavissa osissa. Aura taas oli päähenkilönä erittäin mielenkiintoinen ja näiden kolmen kolmiodraama toi kirjaan hyvän piristysruiskeen. Voin suositella tätä kirjaa, se toimii hyvin mukavana välipalana muun lukemisen ohessa.

arvosana: 3½ / 5
Otava 2013
sivut: 264
mistä: kirjastosta

CHARLAINE HARRIS: Veri kielellä

Onhan nämä Sookie Stackhouse-kirjat pakko lukea sitä mukaa kun niitä ilmestyy, vaikkei enää ole samanlaista hinkua lukea kirjaa saman tien kuin joskus aiemmin.

Sookie näkee Ericin juomassa toisesta, nuoremmasta naisesta ja vain hetken jälkeen nainen löytyy tapettuna ja Sookie saa käsiinsä uuden murhatapauksen.

Tapauksen selvittäminen osuu kuitenkin pahimpaan mahdolliseen hetkeen, sillä Sookie vedetään myös hänen keijusukulaistensa huoliin mukaan. Sookie saa uuden vihollisen ja lisäksi hänet jälleen vedetään mukaan vampyyrien valtapelin keskiöön.

Kirjan lukemisesta on jo jonkin verran aikaa ja pakko kyllä myöntää, että en juuri muista kirjan tapahtumia, pääpiirteitä enimmäkseen. Joka tapauksessa tämä oli jälleen yksi tyypillinen Sookie-kirja, mutta viihdyin sen parissa kuitenkin hyvin - ei sitä olisi voinut jättää lukemattakaan.

Totta kai viimeinenkin osa pitää jossain vaiheessa lukea. Ja toivottavasti näitä ei tule enempää, sillä ihan mukava saada sarja päätökseen kaiken paikoillaan junnaamisen jälkeen - tämänkin sarjan olisi ihan hyvin voinut tiivistää.

arvosana: 3½ / 5
Gummerus 2013
sivut: 368
alkuteos: Deadlocked, 2012
mistä: kirjastosta

PÄIVI JUNTTILA: Noidan tytär

Tämä oli varmaankin jo kolmas kerta, kun luin tämän kirjan. Ensimmäisen kerran lainasin tämän kirjastosta varmaan kahdeksan vuotta sitten. Nyt päätin jälleen ottaa sen pieneksi välipalaksi.

Ennen valtakuntaa hallitsivat sulassa sovussa Puhtaat noidat ja Punaiset velhot kansalaisia auttaen. Vallanhimoisen Satajan voimien kasvettua hän hääti Puhtaat noidat pois ja alisti asukkaat tahtoonsa.

Soleia on asunut syrjäisessä Toren kylässä tietämättä ollenkaan, että hän on yksi jäljelle jääneistä Puhtaista noidista ja että hänen tehtävänään on tuhota Sataja. Hänen matkansa vie Hiljaisten huutojen vuorten kautta kohti Ak-Uran satumaista kaupunkia, jossa Sataja hallitsee.

Pidin tästä kirjasta edelleen todella paljon. Tämä oli juuri sellaista oikeaa vanhempaa fantasiaa, jota on aina silloin tällöin kiva lukea, sillä se poikkeaa jonkin verran nuorille suunnatuista uutuusfantasioista.

Pidin paljon kirjan hahmoista ja maailmasta, mutta hahmoihin ei mielestäni syvennytty tarpeeksi hyvin, esimerkiksi Sataja jäi erittäin kaukaiseksi hahmoksi ja loppuratkaisu oli aika ihmeellinen. Kirjaa lukiessa oli sellainen fiilis, että koko ajan kiirehdittiin eteenpäin - olisin mielelläni lukenut enemmänkin.

arvosana: 4 ½ / 5
Karisto 1993
sivut: 162
mistä: kirjastosta

LISA R. JONES: Ihosi alla

Fifty Shadesit olenkin lukenut ja myös arvostellut ne täällä blogissani, mutta päätinpä nyt tarttua tähän saman genren toiseen kirjaan. Näitä tämän tyyppisiä kirjojahan alkoi ilmestyä Fifty Shadesien jälkeen vaikka millä mitalla.

Sara saa käsiinsä Rebeccan päiväkirjat, joiden eroottinen ja pahaenteinen sisältö sekä kiehtoo että järkyttää häntä. Rebecca on kadonnut ja Sara saa päähänsä yrittää etsiä tämän.

Selvittäessään Rebeccan kohtaloa Sara päätyy töihin taidegalleriaan Rebeccan tilalle ja huomaa pian alkaneensa elää samanlaista elämää kuin päiväkirjojen Rebecca. Vastassaan hänellä on kaksi vaarallisen puoleensavetävää miestä: gallerian dominoiva johtaja Mark ja salaperäinen taiteilija Chris.

Minun on pakko myöntää, että tämä kirja oli tylsä. Ei edes sen vertaa viihdyttävä kuin Fifty Shadesit alkuunsa - tässä ei ollut mitään uutta. Mielestäni tarina junnasi paikoillaan, eikä Rebeccaan mielestäni keskitytty tarpeeksi. Hänen omituinen katoamisensa toi sentään vähän jännitystä kirjaan.

Pakko kyllä ihmetellä sitä, että miten näin huonossa kirjassa voi olla niin hyvä ja koukuttava loppu, se on ärsyttävää. Saa nähdä luenko jossain vaiheessa seuraavan osan, sillä tämä osa loppui aivan liian jännittävään kohtaan.

arvosana: 2 / 5
Gummerus 2013
sivut : 395
alkuteos: If I Were You, 2012
mistä: kirjastosta

MICHELLE GAGNON: Kukaan ei kaipaa sinua

Tämän kirjan olin bongannut jo muutamista blogeista ja sen saaman positiivisen palautteen johdosta minäkin päädyin lukemaan sen melkeinpä yhdeltä istumalta.

Noa Torson ei tiedä, että hänet on tempaistu ihmiskokeeseen, kun hän herää tippaletku käsivarressaan karussa sairaalavuoteessa. Sijaiskodeissa kasvanut Noa onnistuu pakenemaan, mutta ensimmäistä kertaa hän joutuu myös turvautumaan ulkopuoliseen apuun.

Peter Gregory päättää eräänä iltana avata tekopyhän isänsä tietokoneen päästäkseen selville mitä tämä puuhailee. Hän ehtii hädin tuskin klikata kummallisen Persefone-projektin tiedostoja, kun kotiin murtautuu joukko mustapukuisia miehiä vieden kannettavan mukanaan.

Noa ja Peter kohtaavat toisensa hakkeriyhteisön kautta ja tajuavat sotkeutuneensa samaan juttuun. Megaluokan datan analysointi jättää tilaa vain kammottaville tulkinnoille.

Mielestäni tämä kirja oli mukava ja virkistävä uutuus nuorten trilleri- ja scifi-genreen. Kirja pyöri paljon tietokonemaailmassa, joka oli ainakin minulle ihan uutta kirjoissa ja siksi mielenkiintoista. Välillä olin hieman sekaisin teknologian ja lääketieteen termistöstä, mutta ne toivat hyvän lisän kirjaan.

Päähenkilöistä Noa oli todella mielenkiintoinen hahmo, jonka jalkoihin Peter selkeästi jäi. Tykkäsin kuitenkin siitä, että romantiikkaa ei oltu turhaan tungettu tähän kirjaan sotkemaan muita kuvioita. Jospa sitä enemmän seuraavaan osaan - tähän sitä en ainakaan itse kaivannut.
Suosittelen tarttumaan tähän kirjaan!

arvosana: 4½ / 5
WSOY 2014
sivut: 350
alkuteos: Don't Turn Around, 2012
mistä: kirjastosta

HOLLY SMALE: Geek Girl - Matalalentoa mallitaivaalla

Nyt on kesän tultua tullut luettua vähän enemmän kirjoja, joista ensimmäisenä luin tämän nörttitytön seikkailuista mallimaailmassa kertovan teoksen.

Harriet on 15-vuotias nörtti, joka ei voisi välittää muodista vähääkään vaan pukeutuu Nalle Puh-paitoihin. Harrietin paras ystävä Natalie saa kuitenkin raahattua hänet muotimessuille, josta ison mallitoimiston kykyjenetsijä nappaakin mallinurasta haaveilevan Natin sijasta Harrietin kuuluisan muotisuunnittelijan uudeksi kasvoksi.

Kömpelöstä ankanpoikasesta aletaan muovaamaan joutsenta, mutta samalla Harrietin pitäisi selviytyä monista ihmissuhdekiemuroista, muun muassa isänsä aviokriisistä, nörtti-ihailijastaan ja lisäksi ylimääräisiä sydämentykytyksiä aiheuttaa vielä komea mallipoika Nick.

Totesin kirjan luettuani, että taisin vain olla vähän liian vanha tälle tarinalle. Olisin kaivannut kirjaan lisää huumoria, sillä nyt lukiessa sai naureskella vain muutamassa kohtaa. Odotin siis, että kirja olisi ollut hauskempi, mutta se sisälsikin aika paljon normaaleja ja vähemmän normaaleja teini-ikäisen ongelmia, jotka eivät juurikaan minua kiinnostaneet. Kyllähän kirjan kuitenkin luki, ei sitä sentään kesken tarvinnut jättää.

Voisin suositella kirjaa 13-15 vuotiaille, sillä kirja sisälsi paljon teinijuttuja, jotka ovat varmasti ajankohtaisia nuoremmille lukijoille.

arvosana: 2 / 5
Tammi 2013
sivut: 358
alkuteos: Geek Girl. From Geek to Chic..., 2013
mistä: kirjastosta