J.R. WARD: Varjot

Kun huomasin Lukunurkka-blogista, että tämä kirja oli ilmestynyt, niin pakkohan se oli saada omiinkiin hyppysiin. Black Dagger Brotherhoor lukeutuu ehdottomasti suosikkisarjoihini, ja kyllä ainakin edellinen osa Kuningas näytti sen, ettei näihin voi kyllästyä. Monissa sarjoissa 13. kirja voi tuntua jo aikamoiselta pakkopullalta, mutta ei tämän sarjan kohdalla - lisää vaan!

Kun Trez oli vasta lapsi, hänen vanhempansa myivät hänet seksiorjaksi s'Hisben kuningattarelle. Aikuistuttuaan Trez pakeni ja päätyi New Yorkin Caldwellin sutenööriksi. Ainoa, johon hän voi luottaa, on hänen veljensä iAm.

iAm on aina yrittänyt suojella veljeään itsetuholta, mutta kehnoin tuloksin. Kun Trez tapaa Selenan, hänen elämänsä näyttää vihdoin kulkevan oikeaan suuntaan. Trezin on kuitenkin valittava, seuraako hän sydäntään vai alistuuko muiden hänelle määräämään kohtaloon. Yllättävä tragedia kuitenkin sekoittaa kaiken, ja iAm on valmis äärimmäiseen uhraukseen rakkaudesta veljeensä.

Eihän tätä olisi malttanut laskea käsistään! Varjot tempaisi kyllä heti mukaansa. Tykkäsin varjoista jo aiemmissa kirjoissa, niin olikin kiva, että nyt heihin keskityttiin paremmin. Erityisesti oli mielenkiintoista lukea s'Hisbenistä enemmän. Kyllästyin kuitenkin vähän pääpariin kirjan edetessä, mutta onneksi sivujuonia ja muita henkilöitä oli niin paljon, että ne kyllä jaksoivat kantaa tarinaa. Eikä kyllästyminen jatkunut edes loppuun asti, sillä kuten aiemmissa kirjoissa on tullut huomattua, niin Ward kyllä keksii vaikka mitä käänteitä kirjoihinsa.

Tämän sarjan ei kyllä haluaisi päättyvän ja Ward tehtaileekin koko ajan sarjaan uusia hahmoja, joista kaikista on mahdollisuuksia uusiksi pääpareiksi. Eikä mikään kirjoista ole ollut liian tylsä, vaan aina niissä on ollut jotain uutta. Varjoista olisi kiva lukea seuraavissakin osissa ja kyllä tässäkin vihjailtiin, että myös iAm saattaisi saada oman kirjansa. Erityisesti kyllä odotan Xcorin ja Laylan tarinaa, sillä heidän sivujuonestaan olen erityisesti tykännyt näissä viimeisimmissä kirjoissa. Assail ja Sola tuntuivat vähän unohdetuilta ja irrallisilta tässä kirjassa, saa nähdä miten käy seuraavissa osissa.

arvosana: 5 / 5
Basam Books 2015
sivut: 656
alkuteos: The Shadows, 2015
mistä: arvostelukappale

ELENA MADY: Vaihdokas

Tämän kirjan bongasin Risingshadow-sivuston kautta jo aikoja sitten ja jo silloin se herätti mielenkiintoni, joten olikin todella kiva, että WSOY lähetti sen minulle arvostelukappaleena.

Nuori nainen herää hohdokkaan, rikkaan perheen vesan Alex Winterin kehossa. Hän on vierailija - vaihdokas. Lisäksi myös vihainen ja pysyisi mieluummin kuolleena kuin eläisi jonkun toisen elämää.

Alexina hän saa kuitenkin ensimmäisen kerran kosketuksen ystävyyteen ja rakkauteen. Voisiko hän jäädä ja silti pitää kiinni itsestään? Kaiken sekoittaa kuitenkin murha, ja kuolemaa pakopaikkanaan pitänyt Alex joutuu taistelemaan elämänsä ja rakkaidensa puolesta.

Olin lukenut kirjasta aikaisemmin siis vain juonikuvauksen, enkä mitään muuta, joten lukiessa hämmennyin aluksi muutamastakin asiasta: Paikasta, pieni Vaitiola lähellä pääkaupunkiseutua ja naapurissa asuvasta Jesse-nimisestä pojasta - ai tämä olikin kotimainen kirja. Minulle kotimaisuus on näissä tällaisissa kirjoissa aina positiivinen yllätys ja oli se sitä nytkin. Kirjailija on siis helsinkiläinen, joka on pitkään asunut Yhdysvalloissa, joten se taas selitti hyvin kirjan jenkkipiirteet.

Vaihdokkaassa parasta oli se kuinka paljon eri juttuja siinä oli yhdistelty. Oli fantasiaa, teinirakkautta, murhaa... Tiivistettynä todella hyvä uusi nuortenkirja niin kotimaisten kuin ulkomaistenkin joukkoon. Parasta antia kirjassa oli Alexin normaalit teiniongelmat, komea Jesse ja tämän kolmiodraamaa aiheuttava kaveri, sekä ystävän kanssa aiheutunut mustasukkaisuuskärhämä. Vähän harmitti, että fantasia jäi teinimeiningin ja murhien varjoon, mutta toivottavasti se olisi jatko-osissa hieman isommassa roolissa. Loppu oli mielestäni hämmentävä ja aikamoinen turn off, mutta kyllä tämä sen verran mielenkiintoinen kirja oli, että aion lukea seuraavatkin osat.

arvosana: 3 ½ / 5
WSOY 2015
sivut: 379
mistä: arvostelukappale

SALLA SIMUKKA: Punainen kuin veri

Salla Simukalta tuli aiemmin luettua kirja "Jäjellä", joka ei onnistunut minua vakuuttamaan. Sen jatko-osaakaan ei tullut luettua, mutta tästä trilleritrilogiasta, jonka Punainen kuin veri aloittaa, olen kuullut vain hyvää, joten päätin kokeilla mitä itse siitä tykkään.

Pimiöön on ripustettu kuivumaan pestyjä viidensadan euron seteleitä ja ilmassa leijuu vanhan veren haju. Lumikki Anderssonin periaatteena on olla sotkeutumatta asioihin, jotka eivät hänelle kuulu, mutta seteleiden löytäminen kiskaisee hänet keskelle kansainvälistä huumebisnessvyyhtiä.

Kiihtyvä tapahtumien pyörre heittää Lumikin hengenvaarallisiin tilanteisiin, pakenemaan kylmäverisiä rikollisia ja lopulta salaisiin Jääkarhun juhliin.

Kirjan lukemisesta taitaa olla melkeinpä jo kuukausi, mutta ihan hyvin siitä on muistikuvia säilynyt. Kirja oli nuortenkirjaksi oikein hyvä ja nopeatahtinen höystettynä hyvillä hahmoilla. Ei siis mikään pettymys, vaan mukiinmenevä teos - ehkei kuitenkaan ihan minun makuuni.

Voisin kuitenkin mieluusti suositella tätä noin suurin piirtein yläaste-ikäisille ja taidanpa minäkin jossain vaiheessa tarttua tämän jatko-osiin.

arvosana: 3 / 5
Tammi 2013
sivut: 265
mistä: kirjastosta

ELINA ROUHIAINEN: Susiraja 4 - Vainuttu

Susirajan ensimmäinen osa iski ja kovaa ja sarja jatkui niin kiinnostavana muidenkin osien myötä, että eihän tätä neljännen osan lukemista olisi enää millään voinut jättää tämän myöhemmäksi. Tartuinkin kirjaan saman tien sen saatuani, jättäen keskeneräisenä olevat kirjat vielä odottamaan.

Siitä lähtien kun Raisa ensimmäisen kerran tapasi Mikaelin, tämän siniset silmät ovat seuranneet häntä, mutta Raisan ja Mikaelin suhdetta koetellaan niin Kainuun metsissä kuin kreikkalaisella daimonien saarella.

Liian monet asiat repivät heitä eroon toisistaan - Mikael on ihmissusi ja Raisa daimon, minkä merkitys kaikessa hurjuudessaan on vasta alkanut avautua. He ovat hellepäivä ja pakkasyö, ja heitä ajavat takaa tuhoa lietsovat voimat.

Vainuttu oli ennen kaikkea hyvä päätös Susiraja-sarjalle. Edellisessä osassa hämmennyin mukaan tulleesta kreikkalaisesta mytologiasta ja daimoneista, mutta olin todella tyytyväinen siitä, että tässä osassa palattiin takaisin Hukkavaaraan. Jotenkin kaikki palaset loksahtivat loogisesti kohdalleen.

Ensimmäinen osa Kesytön oli ylivoimaisesti tämän sarjan paras osa, mutta mielestäni tämä Vainuttu sijoittui hyväksi kakkoseksi. Luin kirjan melkeinpä yhdeltä istumalta, sillä kuten muidenkin osien kohdalla totesin, niin Rouhiaisen tyyli on vain niin mukaansatempaavaa ja Raisan ja Mikaelin rakkaustarina sen verran vatsaa kutkuttavaa, ettei lukemista malttanut jättää kesken.

Samaa fanityttömäistä fiilistä minulle ei tullut kuin ensimmäisen osan kohdalla, mutta pakko sanoa: Rouhiaisen Susiraja on yksi parhaista kotimaisista nuorten fantasiasarjoista.

arvosana: 4 / 5
Tammi 2015
sivut: 414
mistä: arvostelukappale

Liebster Award - tunnustus

Liebster Award-tunnustus on jo varmasti tullut tutuksi monille - minä saan tästä kiittää peräti kolmea bloggaajaa: Kiitos Nina Mari, Kirjokansi ja Anu/Kirjaston kummitus!
Ideana on siis vastata haasteen esittäjän 11 kysymykseen - vastaan tällä kertaa vain Nina Marin kysymyksiin, sillä häneltä sain tämän ensimmäisenä.
Uhmaan sääntöjä sen verran, etten tällä kertaa haasta ketään, sillä sen verran ahkerasti tämä on blogeja kiertänyt.

1. Mikä on inhokkisi kirjallisuusgenreissä?
En oikeastaan suoralta kädeltä tyrmää mitään, mutta ehkä lukemistani genreistä inhokkini on eräkirjallisuus - kirjallisuusdiplomia suorittaessani totesin, etteivät luontokuvaukset todellakaan ole minun juttuni.
 

2. Katsotko mielelläsi kirjojen pohjalta tehtyjä elokuvia ja tv-sarjoja?
Siinä missä muitakin. Totta kai jos on lukenut hyvän kirjan, josta tehdään elokuva, niin onhan se melkein pakko nähdä. 

3. Millaisista kansista pidät?

Sellaisista joissa on jokin juju tai katseenvangitsija, yleensä jos kannessa on vielä ihminen niin se herättää myös mielenkiinnon.

4. Nimeä viisi suosikkielokuvaasi.
Ei kyllä tule ihan viittä mieleen, joten tässä kolme parasta: Frozen, Näin koulutat lohikäärmeesi ja Aikamatkustajan vaimo.

5. Oletko kriittinen lukija?
Riippuu ihan fiiliksestä ja siitä millaista teksti on, joskus takerrun joihinkin juttuihin aika tiukasti ja joskus taas luen niin aivot narikkaan fiiliksellä ettei tosikaan. 

6. Oletko aina ollut lukija?

Lukemaan oppiminen oli todella vaikeaa, mutta sen jälkeen ei ole ollut vaihetta, etteikö minulla olisi ollut keskeneräistä kirjaa yöpöydällä odottamassa.

7. Luetko kirjoja yhdeltä istumalta kokonaan?

Kyllä luen, kunhan kirja on tarpeeksi mukaansatempaava, eikä mikään hervoton tiiliskivi.
 

8. Mikä kovasti hypetetty kirja on edelleen lukematta?
Sofi Oksasen Puhdistus on odottanut hyllyssäni jo... 6 vuotta.

9. Järjestätkö kirjahyllysi millään erityisellä tavalla?

Kovakantiset vasemmalle ja pokkarit oikealle.
 

10. Kauhukirjallisuus, nay vai yay?
Nay - oikeasti pelottavat kirjat jätän suosiolla lukematta.
 

11. Ja vielä lopuksi, mitä kirjaa suosittelet kaikille?
Ensimmäisenä mieleen tuli Siri Pettersenin Odininlapsi - sopii mielestäni niin miehille/naisille/pojille/tytöille ja olisi varmaan myös hyvä ensikosketus fantasiaan, jos genre ei ole kovin tuttu.

SARIANNA SUORSA: Rising Moon, Evanescent - Katoavainen

Kuulin tästä kirjasta ensimmäistä kertaa luettuani arvostelun Dysphoria-blogista ja törmättyäni kirjaan kirjastossa mietin että "miksipä ei", sillä se kuulosti ihan jännältä.

Maailma on ajautunut kilpavarustelun kierteeseen ja sodanuhka on läsnä koko ajan. Lunar-eclipse on maa, jossa on onnistuttu geenimanipulaation avulla istuttamaan syntymättömiin lapsiin erikoiskykyjä, jotka auttaisivat sodassa.

Tegan, Alaric ja Alisha aloittavat jokaiselle pakollisen taistelukoulun, jossa heistä tulee sotureita. He saavat huomata, että taistelukoulun joukko on kaikkea muuta kuin yhtenäinen ja että vihollisia on yllättävillä paikoilla. Vaikeista olosuhteista lähtöisin oleva Tegan joutuu kovimman paineen alle, mutta löytää itsestään myös uusia kykyjä ja voimaa selviytyä.

Viivi 12v. olisi ehkä saattanut tykätä tästä kirjasta, mutta Viivi 21v. ei vakuuttunut tästä kyllä yhtään. Sen lisäksi että kirja oli varsinainen nimihirviö, se oli huono sekoitus Nälkäpeliä ja Twilightia ja koulumaailma toi lisäksi vähän mieleen Yön talon. Pienet samankaltaisuudet eivät haittaa, mutta tässä mentiin liiallisuuksiin.

Ajattelin myös, että onko tätä oikoluettu ollenkaan, sillä kieli oli kankeaa ja hiomatonta ja muun muassa hahmojen vuoropuhelut tuntuivat epäaidoilta. Tuntui että olisin lukenut tarinaa joltain huonolta fanfiction-foorumilta. Kirjasta puuttui selkeys ja punainen lanka - nyt se oli varsinainen sekametelisoppa. Ainoa valonpilkahdus oli kirjan jännittävä loppu - ehkä saatan mielenkiinnosta lukea seuraavankin osan, vaikka tämä meni kyllä huonoimpien lukemieni kirjojen joukkoon.

arvosana: 1 / 5
Bookcover 2015
sivut: 292
mistä: kirjastosta

Helsingin kirjamessut 2015

Kirjamessuilin tänä vuonna vain lauantaina, sillä kotiudun Barcelonan reissulta vasta perjantaina. Messuillakin oli vielä matkaväsymystä havaittavissa ja lisäksi reissulta tarttui shoppailujen ja tuliaisten lisäksi jokin pöpö mukaan, höh.

Oli kuitenkin todella kivat kirjamessut, vaikka mitään ohjelmaa ei lopulta tullutkaan mentyä katsomaan. Poikaystäväni yritti mennä katsomaan suurta Ukraina - keskustelua, mutta keskustelu oli vetänyt Aino-lavan niin täyteen, että lisää katsojia ei päästetty enää sisään.
Messuilla kiertely ja haahuilu otti oman aikansa - lauantai oli nimittäin todella ruuhkainen messupäivä. Hauskaa oli kuitenkin nähdä kuinka paljon ja varsinkin kuinka eri ikäistä populaa messut vetivät.

Ruokamessujen puolella oli myös kiva viettää aikaa herkkuja maistellen - juustoja ja makkaroita oli ainakin ties millaisia.
Ja paras kuulemani myyntipuhe messuilla oli ehdottomasti erään makkaramyyjän "parempaa lihaa kuin tinderissä"!

Messuilta ei nyt hirveästi tarttunut kirjoja mukaan, mutta olen kuitenkin tosi tyytyväinen messusaaliiseeni, sillä mitään ostoslistaa minulla ei messuille ollutkaan. Sisäpiirin tietoa Mustan tikarin veljeskunnasta ja Tacticin life coach-peli olivat siis tosi kivoja löytöjä ja pelikortit sai pelin mukana (ja oli ihan pakko ostaa myös muutama metrilaku).
F-kustannuksen uusinta Hits-nuottikirjaa hypistelin messuilla, mutta se jäi nyt kuitenkin sinne - ehkä se tulee jossain vaiheessa hommattua.
Kiitos Messukeskukselle bloggaaja-passista!

JOHANNA SINISALO: Auringon ydin

Olen lukenut Sinisalolta aiemmin "Ennen päivänlaskua ei voi" ja "Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita", joista kummastakin pidin todella paljon. Tämä kirja oli ollut mielessä jo jonkin aikaa ja viime kerralla kirjastossa se sattui tulemaan vastaan.

Suomen Eusistokraattisessa Tasavallassa yhteiskuntarauha ja kansanterveys ovat arvoista tärkeimmät ja kaikki riippuvuutta aiheuttavat nautintoaineet on ankarasti kielletty: huumeet, nikotiini, alkoholi ja kofeiini. Seksin helppo saatavuus on valtion erityissuojeluksessa, ja valtiollinen tiede onkin kehittänyt sen jakelun vaivattomaksi. Ihmissuvusta on jalostettu uusi alalaji: altis, nöyrä ja itseään tyrkyttävä - ennen heitä kutsuttiin naisiksi.

Yksi vaarallinen huume on kuitenkin jäänyt vielä osittain kitkemättä yhteiskunnasta: chili. Vanna ja Jare sotkevat näppinsä sen rikolliseen välittämiseen. Vannan yrittäessä selvittää, mitä hänen kadonneelle sisarelleen on tapahtunut, Jare törmää outoon uskontokulttiin, jonka käsissä on Auringon ydin. Onko tällä epäinhimillisen tulisella chililajikkeella mahdollisesti vaikutuksia, jotka on syystäkin kielletty?

Nyt tuli kyllä luettua aivan mielettömän hyvä dystopia. Kirjan yhteiskunta oli jotain niin erilaista ja häiritsevää, että se sai provosoitumaan sekä pohtimaan naisen asemaa. Pidin todella paljon Sinisalon tyylistä ja kyllä kolmesta lukemastani Sinisalon kirjasta tämä nousi parhaimmaksi.

Kirjan rakenne oli todella hyvä. Kirjassa oli katkelmia eloi-lapsille suunnatusta lehdestä, kirjeitä, lakitekstejä sun muita Vannan ja Jaren näkökulmista kerrotun tekstin lisäksi, mikä oli todella mielenkiintoista ja sai Suomen Eusistokraattisen Tasavallan tuntumaan hämmentävän todentuntuiselta. Itse kirjan juoni jäi ehkä vähän yhteiskunnan jalkoihin, vaikka Vannan ja Jaren suhteen eteneminen olikin mielenkiintoista seurattavaa, chilistä puhumattakaan - kirja voi nimittäin aiheuttaa hetkellisen hämmentävän mieliteon chiliä kohtaan.

arvosana: 4 / 5
Teos 2013
sivut: 300
mistä: kirjastosta

Helsingin kirjamessut lähestyvät!

Viime vuonna en päässyt kirjamessuille, mutta onneksi sentään nyt, vaikka vain yhdeksi päiväksi. Voitin liput messuille Marin blogista, mutta sitten tällaisena hitaana-Hämäläisenä tajusin myös bloggaajapassin - ja sain kuin sainkin sen, vaikka luulin olevani auttamatta myöhässä näiden messujen suhteen.
Mikäpä sen kivempaa, kuin mennä vähän isommalla porukalla messuille! Messupäiväksi valikoitui lauantai, sillä palaan Suomeen Barcelonasta vasta perjantaiaamuna. Pitää ottaa vain kaikki messuista irti yhden päivän aikana.

Toisin kuin pari vuotta sitten en ole tällä kertaa suunnitellut minuutintarkasti messuaikatauluani. Lauantaille ei sattunut niin paljon mielenkiintoista ohjelmaa, mutta saapahan kierrellä rauhassa - mikäs sen parempaa kirjamessuilla.
Käymme kuuntelemassa varmaan ainakin Jari Litmasta 10:30-11:00 Aleksis Kivi-lavalla ja Anu Holopaista 15:00-15:30 Louhi-lavalla.
Ja pitääpä tässä ennen messuja tutustua vielä Messukeskuksen omaan mobiilisovellukseen!

SIIRI ENORANTA: Surunhauras, lasinterävä

Olin lukenut tästä kirjasta muutaman arvostelun kirjablogeista ja bongattuani sen kirjastosta päätin että miksipä ei, vaikka mitään suurta innostusta arvostelut eivät minussa kirjaa kohtaan herättäneet.

Sarastuksen palatsi kuhisee valtapelejä ja prinsessa Sadeialla on pakkomielle, joka uhkaa koko valtakuntaa.
Sarastuksen Lasinkirkas Sadeia on vasta kuudentoista, mutta hän on hallinnut vuosia yksinvaltiaana maataan. Hänen on pidettävä kaikki langat käsissään ja kaikkien on taivuttava hänen tahtoonsa.

Valtameren takana elää Surukauriin kansa, jolle surukauris kertoo, kuinka paljon surua kukin joutuu elämänsä aikana kantamaan. Pieni Uli-poika saa suuremman lahjan kuin kukaan aikaisemmin ja kirjoittaa viestin, joka kantautuu liiankin kauas.

Kaikki haluavat jotakin ja rakastavat jotakuta - unelmat, valtasuhteet ja riippuvuudet taittuvat ja hajoavat.

Parasta Enorannan kirjassa olivat hahmot. Hän oli luonut liudan erilaisia, vahvoja ja mielenkiintoisia hahmoja, joista kaikista luki mielellään. Kirjassa vaihdeltiin hyvin paljon sitä, kenen henkilön näkökannasta asioita kerrotiin, eikä minkään henkilön kohdalla tullut tylsää fiilistä niin että olisi vain silmäillyt tekstiä päästäkseen seuraavaan lukuun.

Mutta jotain tästä silti uupui. Kirjaa luki mielellään ja se oli ihana tarina, ehkä hieman vaikeakin, mutta hyvällä tavalla. Olisin kuitenkin kaivannut hieman nopeatempoisempaa juonta ja vähän enemmän actionia olisi varmasti tehnyt terää. Ei huono, muttei nyt mitenkään erityisesti iskenytkään - ihan hyvä kirja.

arvosana: 3 / 5
WSOY 2015
sivut: 473
mistä: kirjastosta