Kirjallisuusdiplomiin kuuluvien teosten esittelyt ovat erilaisia, verrattuna muihin esittelyihin.
Esittelen tässä blogissa vain ne runokirjat, jotka olen lukenut kirjallisuusdiplomia varten (muita lukemiani runokirjoja en tule esittelemään jatkossa).
Petrarcan Sonetteja Lauralle jäi mieleeni muistaakseni kirjallisuuden historian kurssilta ja nappasinkin sen kirjastosta mukaani, kun huomasin sen kuuluvan kirjallisuusdiplomin listaan.
Kirja sisältää Petrarcan (1304-1374) sonetteja Lauralle, jotka kertovat hänen rakkaudestaan naiseen, jonka hän kohtasi kirkossa pitkänäperjantaina, ja surusta rakastetun kuoleman johdosta. Sonettien lisäksi kirjassa on myös johdanto, jossa kerrotaan Petrarcan elämästä, ystävistä sekä suhteesta Lauraan.
Kirja on jaettu kahteen osaan, "in vita di madonna Laura" ja "in morte di madonna Laura", eli google-kääntäjän avulla elämään ja kuolemaan.
Soneteissaan Petrarca kuvaa rakastumista ja rakkautta sekä suhdettaan Lauraan. Alun muutamassa runossa hän vertaa Amorin nuolta, rakastumista, kuoliniskuun, mutta tavattuaan Lauran pitänäperjantaina "Otaksuin: nyt ei huolta Amorista,/ ei syytä varuksiin, ei pelko paina." Hän kuvaa rakkautta monelta kantilta, sen ihanuutta "jo hehkuu Lemmen tähti liekkikukin idässä" ja myös kuinka se "vie tahtomattani päin haudan kaistaa". Mielestäni useimmat soneteista ovat kuitenkin enemmän surumielisempiä, mutta kaikissa runoilija tuo paljon tunteita esiin: "-- Vaan kun jo heittää/ varjonsa ero, kohta kyyneleittää/ läheiset viime hetket: siihen mennen,/ nyt pitkää tuskaa ennen,/ te kärsivät, siis lyhyt lohtu juokaa!"
Tekstit sisältävät paljon uskonnollisuutta, sekä kristillistä "Mariaa ei, ei Pietaria haittaa/ uskollisuus, vain mulle vihollinen" että kreikkalaista mytologiaa "Apollo, ellei kuollut sammahtaen/ se kaipuu, Tessalian mailla jota/ liekehdit". Petrarca käyttää Laurasta eri nimityksiä, välillä häntä kutsutaan laakeripuuksi ja välillä auringoksi, mutta usein hän käyttää nimitystä madonna. Hän kuvailee Lauraa myös jumalallisena olentona, esimerkiksi "ei liikkunut hän niin kuin kuolevainen, vaan elein enkelin, ja äänen soitto/ mahdollisuuden maisen yli nousi".
Toisessa osassa kuolema tulee hyvin vahvasti esiin, esimerkiksi "Voi, kasvot, silmät vienot maatuviksi!/ Voi, poissa ylväs ryhti armaan naisen!" ja "Oi sielu, jättänyt maan asumukset -/ ei naista kauniimpaa voi Luonto luoda -". Suurimmassa osassa soneteista Petrarca puhuu Laurasta, mutta kirjassa on myös jonkin verran sonetteja, jotka hän on kirjoittanut ystävilleen, esimerkiski sonetin "Ihana donna, paljon lempimäsi".
Pidin paljon Petrarcan soneteista ja siitä, kuinka niitä oli välillä aika hankala ymmärtää. Tosin osa soneteissa käytetyistä nimityksistä oli selitetty sivun alalaidassa, joka toi selvyyttä niihin.
Minusta on aina mukava poimia tällaisista teoksista ne omat lempparini ja tällä kertaa ne olivat "On eläinryhmä, jonka näkö voittaa", "Ei lempijälleen armaampi Diana" ja "On muoto niin kuin enkelin ja tähden".
"On eläinryhmä, jonka näkö voittaa/ huikaisut päivän, kun se katsoo kohti,/ ja toinen esiin ehtoisin vain tohti,/ näet suurin valo sitä vahingoittaa,/ taas muita hullu kaipuu haltioittaa,/ vie riemuun liekin, joka silmiin hohti;/ kokemaan mahdin polttavan se johti. --"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti